Suurin osa suomalaisista nauttii eri vuodenajoista. Mahdollisuus nauttia vuodenaikojen vaihtelusta on meille käsin kosketeltavaa. Peräti 85 sadasta huomaa vuodenaikojen vaihtumisen vaikuttavan vointiinsa. Heistä noin puolelle kuitenkin ilmaantuu toistuvasti syksyisin kaamosoireita. Mieliala laskee, toimintatarmo hiipuu, pitkäkään yöuni ei virkistä, makeannälkä kiusaa. Kaamosoireilevan paino nousee ja tekee mieli vetäytyä pois seurasta.

Pakeneva päivä rasittaa elimistöä monin tavoin ja masentaa joitakin. Kaamos salpaa tällöin mielen kuukausiksi. Kaamosmasennuksen syksyistä muotoa voisi luonnehtia ihmisen sisäiseksi ruskaksi. Aiemmin tätä syksyistä masennusta kutsuttiinkin ruskareaktioksi, joka kuvattiin kirjallisuudessa jo vuonna 1971. Ruskareaktio tunnistettiin alun perin 26 pohjoissuomalaiselta mieheltä. He olivat yli 50-vuotiaita, ja heitä vaivasivat syksyisin ilottomuus, hylätyksi tulemisen pelko ja epäluuloisuuden oireet. Lisäksi asiat, jotka olivat antaneet heille mielihyvää, eivät sitä heille enää tuoneet.

Uraauurtavan tutkimuksen tulkintana oli, että syksyinen ruska oli masentuneen elimistölle signaali valon, kesän ja elämän loppumisesta. Kaikki ruskareaktiosta kärsineet kuitenkin toipuivat täysin seuraavaan kesään mennessä. 20 vuotta myöhemmin 29 pohjoisamerikkalaiselta löydettiin tutkimuksissa samanlainen masennus. Ruskareaktio vaihtui nimeltään kaamosmasennukseksi.

Kaamosmasennusta on tutkittu maailmalla paljon, mutta vielä kuitenkaan ei tiedetä, mikä on tuo ”ihmisen lehtivihreä”, joka masentuneelta syksyn tullen pakenee soluista. Tästä huolimatta kaamosoireita voi torjua keinoin, jotka ovat kaikkien ulottuvilla. Aamulla silmiin tuleva valo lievittää tehokkaasti kaamosmasennusta, samoin säännöllisestä kuntoliikunnasta ja tärkeiden ihmissuhteiden vaalimisesta on apua kaamosoireilevalle.

Ajan, valon ja terveyden vuoropuhelussa kohtaavat ihmisen biologia ja kulttuuri. Päiväeläiminä tarvitsemme valoa ja elimistöämme ajastavat sisäiset kellot. Asuinpaikkamme ja meitä ympäröivä kulttuuri kuitenkin vaikuttavat ratkaisevasti tottumuksiimme viettää aikaamme niin ulkona luonnossa kuin sisällä keinovalossa.

Timo Partonen, tutkimusprofessori

Kirjoittaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori sekä psykiatrian dosentti Helsingin yliopistolla. Tutkimuksessaan hän on erikoistunut muun muassa vuodenaikojen merkitykseen terveydelle ja hyvinvoinnille.