käpäri2Näin talvipäivänseisauksella pallonpuoliskomme päivä on lyhyin. Vastaavasti tulielementin kaipuu on tapissa. Mieleen nousee kysymys, miksi poltamme kokkoja juhannuksen aurinkotulvassa emmekä nyt, pimeyden ytimessä?

Niin tai näin, oman kokon voi kokea myös pienesti. Sveitsin armeija on tehnyt varusteen, johon olemme vallan mieltyneitä. Kyse on käpykeittimestä tai toisen yhtä kuvaavan termin mukaan risukeittimestä. Kapistus on yksinkertainen alumiinihylsy, jossa pidetään avotulta. Talvioloissa tulen saa helpoiten alulle sytykepalojen avulla, tarkoituksenmukaiset ilma-aukot lietsovat lieskoihin voimaa. Muki istuu syvälle keittimeen ja puoli litraa vettä kiehahtaa tuokiossa.

Verrattuna näkymättömällä liekillä palavaan spriikeittimeen käpykeittimessä viehättää tulen riemuisa läsnäolo. Siinä pääsee aitoon nuotiofiilikseen vähin vaivoin. Maastoon ei kärvennetä jälkeä, polttoaineeksi käyvät pienet risut ja maanomistajan lupaa ei tarvita, koska määritelmällisesti kyse ei ole avotulesta. Loimun ylläpitoa tekee mieli jatkaa siinäkin vaiheessa, kun kuuma juoma tai retkimuona on valmis. Lapsivieraille käpykeitin on vastustamaton kokemus, mutta hurahtaminen siihen ei kysy ikää.

Sillä että ”fokusoimme” johonkin, tarkoitetaan että olemme keskittyneitä, valppaita, vahvasti hetkessä. Merkille pantavaa on, että latinankieliseltä alkuperäismerkitykseltään sana focus tarkoittaa paitsi sydäntä myös tulisijaa. Avotuli on jotain, mistä harva saa katseensa irti. Jotkut ovat kutsuneet sitä ”maailman vanhimmaksi tv-kanavaksi”. Siinä missä leirinuotiota tuijotetaan miltei transsissa, on yksittäinen kynttiläkin pöydän keskipiste pienen seurueen asettuessa myöhäisillan teehetkelle.

Lajimme evoluutiolle oli valtava harppaus oppia tulenteko, valkean tuttuus on syvälle uurrettu geeneihimme. Ja ehkäpä ulkoinen tulielementti puhuttelee ja vahvistaa myös sisäistä tultamme, jota tarvitaan niin konkreettiseen ruumiinlämpöön kuin harmaan kiven läpi vievään tahdonvoimaan.

Antiikin anekdootti kertoo viisauden etsijöistä, jotka menivät tapaamaan maineikkaana filosofina tunnetuksi tullutta Herakleitosta. Vieraat olivat kaiketi maalailleet mielessään kuvan filosofista luennoimassa ihailevien oppilaiden joukolle marmoriportailla, mutta he kohtasivat alkeellisessa huoneessa tulisijaa hoitavan nokinutun. Herakleitos huomasi vieraiden hämmästyksen ja vastaanotti heidät lempeästi sanoin: ”Myös täällä asuvat jumalat”. Juttu jatkui arvatenkin liekkejä tuijottaen.

Teksti ja kuva: Marko Leppänen