Kesä on lupaus, jonka on täytyttävä. Näin ajattelee se suomalaisten suuri enemmistö (85 %), jolle kesä on lempivuodenaika. Yksi kesän kiteytys on kotimaiset marjat, joiden kypsyminen osuu suven parhaille hetkille. Pala kesää on jokaisessa mustikassa, vadelmassa ja mansikassa, onnellisia vuosien takaisia lomamuistoja jokaisessa karviaisessa, herukassa ja lakassa.

Yksitellen napostelluissa marjoissa voi kuitenkin piillä jatkuva riittämättömyyden tunnelma; tuntuu, että kesää ei saada tarpeeksi.

Ratkaisu täyttymyksen saavuttamiseen on menetelmä nimeltä ”marjaekstaasi”. Se onnistuu parhaiten pienillä marjoilla ja toteutetaan seuraavasti: kun pysähdytään marjamättäälle, ei syödä marjoja samaa tahtia kuin niitä poimitaan vaan kootaan kärsivällisesti koura täyteen – ja vasta sitten heitetään koko satsi kerralla suuhun ja annetaan purukaluston jauhaa. Silmät kiinni tunnetaan täyden suullisen yltäkylläisyys, kuinka maku- ja tuntoaistit räjähtävät valtoimelleen marjan kaivattua, mehukasta, makeaa, hyvää tekevää olemusta – kesää itseään.

Voimme huomata, että marjaekstaasin aikana mielessä ei liiku ainuttakaan häiritsevää ajatusta, ei menneen vatvomista eikä tulevan spekulointia. Koetun täyttymyksen jälkeen ei välittömästi liikuta tai puhuta, vaan vietetään pieni hetki tyytyväisyyden ja kiitollisuuden tilassa.

Teksti ja kuva: Marko Leppänen