Monimuotoinen luonto lisää hyvinvointiamme
Tervaleppäluhdassa vesi on nousut pitkospuille ja peittänyt lakastuneet kotkansiivet ja kevättä odottavat vuokot. Polku kipuaa korkeiden puiden alta mustikkamättäiseen kuusimetsään ja jatkaa vanhaa huvila-ajan kivipolkua viljelypalstoja sivuavalle koivukujalle.
Ollaan Helsingin Vartiosaaressa ja takana on noin vartti taivalta. Maisemat ovat vaihtuneet moneen otteeseen ja lisää elonkirjoa on luvassa. Vanhaa metsää, Gallen-Kallelan Palokärki-
On useita lepakkolajeja, kukkakasveja, kääpiä, lintuja, nisäkkäitä, perhosia, ja myös kivilajeja. Entisajan maatalous ja huvilaelämä on harmonisesti lisännyt lajistoa ja monipuolistanut maisemia. Tällä retkellä ei kuitenkaan lasketa lajien määrää vaan kohennetaan voimia. Matkan edetessä kasvojen kirkastuminen ryhmässämme jatkuu, puheensorina käy iloisemmaksi ja hiljaisuus luontevammaksi.
Sheffieldin kaupungissa Keski-Englannissa selvitettiin kaupungin viheralueiden lajiston ja elinympäristöjen monimuotoisuuden yhteyttä koettuun hyvinvointiin (Fuller Biol. Lett.2007). Havaittiin, että mitä enemmän elinympäristöjä sekä kasvi- ja lintulajeja viheralueella on, sitä voimakkaammin koehenkilöiden psyykkinen hyvinvointi kohentui. Erityisesti kasvistollinen monimuotoisuus elähdytti ihmisten mieltä.
Tuoreessa suomalaistutkimuksessa puolestaan selvitettiin elinympäristön lajirikkauden yhteyttä atooppisen allergian yleisyyteen (Hanski PNAS 2012). Ilmeni, että lähiympäristön monimuotoisuus oli yhteydessä allergioiden vähäisyyteen. Monimuotoisilla alueilla koehenkilöiden iholla vallitsivat tietyt bakteerit, joilla oli yhteys muun muassa tulehdusreaktioita hillitsevien aineiden yleisyyteen.
Kenties lajirikas luonto johdattaa paitsi monimuotoiseen bakteeriflooraan ihollamme, myös automaattisesti ympäristön havainnointiin, siihen uppoutumiseen; onhan koettavaa ja kauneutta kaikkinensa enemmän. Uusi laji on mahdollisuus jälleen yhden elämänmuodon ymmärtämiseen. On enemmän yhteen asettuneita eliöyhteisöjä, vuorovaikutusta ja yllätyksiä, värejä, ääniä ja tuoksuja.
Teksti: Adela Pajunen, Kuva: Marko Leppänen