monimuotoisuus vartiosaari

Ter­va­lep­pä­luh­dassa vesi on nousut pit­kos­puille ja peit­tä­nyt lakas­tu­neet kot­kan­sii­vet ja kevättä odot­ta­vat vuo­kot.  Polku kipuaa kor­kei­den pui­den alta mus­tik­ka­mät­täi­seen kuusi­met­sään ja jat­kaa van­haa huvila-ajan kivi­pol­kua vil­je­ly­pals­toja sivua­valle koivukujalle.

Ollaan Hel­sin­gin Var­tio­saa­ressa ja takana on noin vartti tai­valta. Mai­se­mat ovat vaih­tu­neet moneen ottee­seen ja lisää elon­kir­joa on luvassa. Van­haa met­sää, Gallen-Kallelan Palo­kärki-maa­lauk­sen hen­kistä kal­lio­män­nik­köä, kor­keus­e­roja, lisää havuikkunoita itä­saa­ris­toon sekä suo­jai­sia sup­pi­lo­vah­ve­ro­laak­soja. Pää­kau­pun­gin kes­kus­taa lähellä ole­valla saa­rella on neliö­ki­lo­met­rin alalla har­vi­nais­laa­tui­sen suuri eli­nym­pä­ris­tö­jen ja lajien joukko.

On useita lepak­ko­la­jeja, kuk­ka­kas­veja, kää­piä, lin­tuja, nisäk­käitä, per­ho­sia, ja myös kivi­la­jeja. Enti­sa­jan maa­ta­lous ja huvi­lae­lämä on har­mo­ni­sesti lisän­nyt lajis­toa ja moni­puo­lis­ta­nut mai­se­mia. Tällä ret­kellä ei kui­ten­kaan las­keta lajien mää­rää vaan kohen­ne­taan voi­mia. Mat­kan ede­tessä kas­vo­jen kir­kas­tu­mi­nen ryh­mäs­sämme jat­kuu, puheen­so­rina käy iloi­sem­maksi ja hil­jai­suus luontevammaksi.

Shef­fiel­din kau­pun­gissa Keski-Englannissa sel­vi­tet­tiin kau­pun­gin vihe­ra­luei­den lajis­ton ja eli­nym­pä­ris­tö­jen moni­muo­toi­suu­den yhteyttä koet­tuun hyvin­voin­tiin (Ful­ler Biol. Lett.2007). Havait­tiin, että mitä enem­män eli­nym­pä­ris­töjä sekä kasvi- ja lin­tu­la­jeja vihe­ra­lu­eella on, sitä voi­mak­kaam­min koe­hen­ki­löi­den psyyk­ki­nen hyvin­vointi kohen­tui. Eri­tyi­sesti kas­vis­tol­li­nen moni­muo­toi­suus elähdytti ihmis­ten mieltä.

Tuo­reessa suo­ma­lais­tut­ki­muk­sessa puo­les­taan sel­vi­tet­tiin eli­nym­pä­ris­tön laji­rik­kau­den yhteyttä atoop­pi­sen aller­gian ylei­syy­teen (Hanski PNAS 2012). Ilmeni, että lähiym­pä­ris­tön moni­muo­toi­suus oli yhtey­dessä aller­gioiden vähäi­syy­teen. Moni­muo­toi­silla alueilla koe­hen­ki­löi­den iholla val­litsivat tie­tyt bak­tee­rit, joilla oli yhteys muun muassa tuleh­dus­reak­tioita hil­lit­se­vien ainei­den yleisyyteen.

Ken­ties laji­ri­kas luonto joh­dat­taa paitsi moni­muo­toi­seen bak­tee­rifloo­raan ihol­lamme, myös auto­maat­ti­sesti ympäristön havain­nointiin, siihen uppoutumiseen; onhan koet­ta­vaa ja kau­neutta kaik­ki­nensa enem­män. Uusi laji on mah­dol­li­suus jälleen yhden elä­män­muo­don ymmär­tä­mi­seen. On enem­män yhteen aset­tu­neita eliöyh­tei­söjä, vuo­ro­vai­ku­tusta ja yllä­tyk­siä, värejä, ääniä ja tuoksuja.

Teksti: Adela Pajunen, Kuva: Marko Leppänen