Nouse ylös!

tuolikuva 3Nousen tuolista. Se tuntuu hyvältä; energisyys humahtaa läpi kehon ja vaikuttaa kuin ajatuskin kirkastuisi.

Suhteeni istumiseen ei palaa enää koskaan ennalleen, kun olen lukenut liikuntafysiologi Arto Pesolan kirjan Luomuliikunnan vallankumous (Fitra, 2013). Mutkattoman arkiliikunnan merkitystä terveyden merkittävänä ylläpitäjänä korostava opus kertoo myös painavaa asiaa istumisesta. Että se on käytännössä hengenvaarallista.

Fysiologisesti olemme yhä sopeutuneet päivät pitkät vaeltaviksi metsästäjä-keräilijöiksi. Meitä ei rakennettu paljoon istumiseen, mutta sitä vain teemme. Välillä edessä on työpöytä, välillä televisio, pulpetti, nettisivusto tai autonratti: tilanne vaihtuu, mutta asento pysyy samana.

Ennen kuin menemme yksityiskohtiin istumisen terveysvaikutuksista, on tarpeen lohdun sanalle: haitat on mahdollista melko tehokkaasti eliminoida tauottamalla istuminen. Tähän riittää yksinkertaisesti se, että nousee jalkeille 20 – 30 minuutin välein. Sen enempää ei välttämättä tarvitse kuljeksia, vaan oleellista on ehkäistä pitkä yhtäjaksoinen istuminen. Tuoreen hollantilaistutkimuksen mukaan tunninkaan reipas kuntoilu – vaikka sillä on toki hyötynsä – ei palauta veren rasva- ja sokeriarvoja terveelliselle tasolle, jos päivä on muuten mennyt ”puuta painaessa”.

Miten istuminen sitten vaikuttaa?

Pienin yksikkö lihasten liikkeen takana ovat mikroskooppiset kuidut: aktiini- ja myosiinifilamentit. Istuessamme nämä filamentit asettuvat niin sanottuun ”superrentoutuneeseen” tilaan. Energiankulutus laskee tasolle, joka ei juuri häviä makuuasennolle. Inaktiivisuuden seurauksesta lihakset viestivät solupinnoille, etteivät enää tarvitse ravintoaineita. Rasvoja lihaksille ”imuroivan” entsyymin lipoproteiinilipaasin aktiivisuus laskee. Ravintoaineet alkavat varastoitua rasvakudokseen. Matkalla kudoksiin ne aiheuttavat pieniä tulehduksia verisuonten seinämiin. Verenkierto vaimenee ja suonten poikkipinta-ala supistuu. Osa rasvoista jää vellomaan vereen. Niitä saapuu poistamaan syöjäsoluja, jotka prosessissa vaahtoutuvat ja muuttuvat suonia yhdessä tulehdusten kanssa tukkivaksi plakiksi. Hapenpuute alkaa vaivata lihassoluja ja hermostoa sekä yleisesti aivoja. Vireystila laskee. Insuliinin taso putoaa ja verensokeri kasvaa. Lukuisten aineenvaihduntaan osallistuvien geenien toiminta heikkenee tunti tunnilta.

Istuminen lihottaa tavallaan tuplateholla. Näyttöä on nimittäin siitä, ettei kehomme istumistilanteen vähenneestä energiantarpeesta huolimatta lakkaa pyytämästä yhtä paljon ravintoa kuin jalkeilla. Näläntunne pysyy samana. Hamstraustaipumus mikä kenties oli tarpeen luolamiehelle ja vielä tukkijätkällekin, ei ole sitä konttorirotalle.

Kuten minkä tahansa terveyttä heikentävän toiminnan, myös istuskelun haitat kumuloituvat elämäntavan jatkuessa vuosia. Tuloksena on lisääntynyt riski sydän- ja verisuonitauteihin, metabolisen oireyhtymään ja kakkostyypin diabetekseen. Tuki- ja liikuntaelimistö alkaa rappeutua erinäisine oheisvaivoineen. Inaktiivisuus vaikuttaa myös mieleen: niin masennus kuin dementia käyvät todennäköisemmiksi.

Istuminen ei siis ole niin viatonta ja jopa hyveellistä kuin olemme ajatelleet. Jos olet kaltaiseni, paljon istuva, ota uutisista vaari ja nouse heti ylös.  Jos olet toisten näköpiirissä, ole rohkea ja nouse kummastuneiden katseiden uhallakin. Selitä tekosi, tutussa piirissä se on helppo aloittaa. Meidän on syytä muuttaa sosiaalinen normi, joka patistaa istumaan pitkiä rupeamia aloillaan. Hetkellinen jalkeilla käynti ei häiritse kahvi- tai kokouspöydässä, jos kaikki ymmärtävät sen mitä tolkullisimmaksi tavaksi.

Itse asiassa virkeän idearikkaiksi havaitut seisomapalaverit ovat pop ainakin informaatioteknologiapiireissä ja sellaiset tyypit kuin Applen perustaja Steve Jobs ja Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ovat suosineet kävelykokouksia. Stanfordin yliopiston tutkimus vahvistaa: ihminen on luovempi kävellessään kuin istuessaan. Samalla yleinen tietoisuus istumisen haittavaikutuksista on aloittanut leviämisensä.

Luonto tarjoaa kutsuvat puitteet ulkoiluun. Tämä puolestaan on pois vapaa-aikaan sijoittuvalta istumiselta, jollainen esimeriksi television taikapiirissä helposti venähtää tuntien jämähdykseksi. Entä miltä kuulostaisi palaveri metsäpolulla?

Kun katsot ikkunasta ulos ja katseesi tapaa vihreää, on tarjolla aina askel kohden lajimme luontaista toimintaympäristöä. Istuminen ei ole villi juttu.

Teksti ja kuvat: Marko Leppänen

1 comment

Add yours →

  1. Hei,

    olen ihan samaa mieltä. Teen töitä kääntäjänä ja siis useimmiten tietokoneen ääressä istuen.
    Olen kuitenkin ottanut aamujumpan hyväksi tavaksi ja myöskin välillä seisoviltaan työn tekemisen (mikä tietysti vaatii vähän erikoisjärjestelyjä), ja entiset selkäkipuni ovat hellittäneet. Nukun myöskin ilman patjaa kovalla alustalla, mikä on yksi hyvä ilmainen konsti, jota voivat muutkin selkävaivaiset kokeilla! Asentojen vaihtaminen työpäivän aikana ja taukojumpat ovat hyviä keinoja pysyä terveenä. Istuaaltaankin voi tehdä vähän selän kiertoliikkeitä, nostella ja heilutella jalkoja ja käännellä lantiota, jotta istumatyö ei kävisi liian yksitoikkoiseksi keholle.

    Hyvää terveyttä kaikille!

Vastaa

Your email address will not be published.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

© 2024 Luonnontie