siankärsämö_joulukuuEräänä joulukuun alun aamuna tuli kuljettua läpi Herttoniemen kartanon alueen. Puisto ja jalopuut olivat komeita, ja niin itse rakennuskin. Mutta äkkiä katse osui pieneen valkeaan täplään punaisen piharakennuksen seinustalla. Se oli kukkiva, verrattain hyväkuntoinen siankärsämö. Iljanteinen piha oli liukas yöpakkasen jäljiltä, mutta niin vain tämä urhea ryydintuoksuinen Achillea millefolium jatkoi kesäänsä. Lajin kukinta alkaa heinäkuussa, joten kausi voi näemmä venyä viisikuukautiseksi.

Siankärsämön hienoliuskaisen, ”tuhatlehtisen”, lehden mieleenpainamisen muistisäännöksi sopii kansan antama lempinimi, tuhattaituri. Tämä viittaa siihen kuinka moneen eri tarkoitukseen siankärsämöstä on saatu apua. Siankärsämö on voimakkaasti antibakteerinen, ja siitä tehty alkoholiuutos on mitä parhain haavojen puhdistaja. Kitkerä maku ja lääkinnällinen teho ovat voimakkaimpia kukissa, kun taas lehdet sopivat hyvin yrttimausteeksi. Siankärsämö alentaa kuumetta ja auttaa flunssaan.

Tuhattaituri tukee ruoansulatusta lisäten ruuansulatusnesteiden erittymistä ja vähentäen kouristuksia. Siankärsämöä käytetään myös erilaisiin ihon, suun, hengitysteiden, suoliston ja lantion alueen tulehduksiin, kipuihin sekä verenvuodon tyrehdyttämiseen. Kasvi kuului Rooman legioonalaisten kenttäpakkaukseen. Jos omia varastoja ei ole tullut kerättyä ja säilöttyä, luontaistuotekaupoista voi ostaa siankärsämön alkoholiuutosta. Erityisesti pujoallergikot voivat olla allergisia myös siankärsämölle, joten kasvia tulee aina ensin kokeilla pieni määrä!

Siankärsämön tai minkä tahansa kukan tapaaminen talvisesta luonnosta on aina pieni ihmeellinen hetki. Kuitenkin etelärannikon luonnossa varmuudella kukattomia kuukausia lienee vain helmikuu. Tammikuussa on joskus tavattu leudon jakson myötä esimerkiksi lähdepuron äärellä kukkivia sinivuokkoja. Ja toisina vuosina lämpimän aurinkoiset maaliskuun lopun päivät houkuttelevat ensimmäiset leskenlehdet talven kellanruskeiksi hauduttamille pientareille. Kukkijoissa siis viimeisten sinnittelijöiden ja innokkaimpien keväänjulistajien väliin ei jää suuri siivu vuodenkierrosta. Onneksi kuitenkin on taukoa. Kaipuun kasvaminen talven aikana auttaa arvostamaan entistä enemmän kukkia, kun niiden omin aika taas koittaa.

Teksti ja kuva: Marko Leppänen ja Adela Pajunen