Syötävä puisto? Paikka, jonne kuka tahansa kaupunkilainen saa mennä milloin vain kuopsuttamaan maata, poimimaan marjoja, hedelmiä ja villivihanneksia, grillailemaan – tai ihan vain voimaan hyvin vihreydessä?

Pelkkä ajatus on ihana! Ikään kuin masentava minulle-tänne-kaikki-heti -aika olisi lopultakin taittumassa ja alkaisimme taas muistaa, että ihmisenä eläminen on yhteisölaji.

Parasta on, että kyse ei ole pelkästä ajatuksesta. Syötävä puisto on totta. Tänä keväänä siellä on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

Nippu vapaaehtoisia kokoontui – luvan kanssa – villiintyneeseen puutarhaan Helsingin Mustikkamaalla ja tarttui lapioon. He repivät pois Läpikulku kielletty -kyltit ja kaikkialla rehottavat kurtturuusut. Tilalle he istuttivat omena- ja luumupuita, tyrniä, aroniaa, herukkapensaita, karviaista ja mustaseljaa.

Muutamat heistä ryhtyivät puukummeiksi eli sitoutuivat hoitamaan puuvauvoja kesän yli. He eivät vaadi siitä korvausta, päinvastoin. Kun puutarha alkaa tuottaa satoa, sitä saa poimia, kuka haluaa.

Vielä lisää: Kokenut mehiläistarhaaja toi pihapiiriin kaksi pöntöllistä pörriäisiä, jotka ryhtyivät heti kartoittamaan paikallisia mesivarantoja. Naapurikoulun oppilaat perustivat puolestaan kasvimaan; puiston kaikkien kasvimaiden sato nostetaan maasta loppukesän sadonkorjuujuhlissa, jonne kuka vain on tervetullut.

”Sitä on ajassa. Ihmiset hakevat mahdollisuutta tehdä jotain yhdessä ilman hyötyajattelua”, toteaa kaikesta tästä Kristiina Ljokkoi, taiteilija, taidekasvattaja ja Syötävän puiston koordinaattori.

Syötävä puisto on edennyt ideasta toteutukseen ilmiömäisen nopeasti. Vain vuosi sitten Maaseudun Sivistysliiton kulttuurijohtaja Helka Ketonen kutsui pyöreän pöydän ääreen kansalaisaktiiveja, taiteilijoita ja luonnonsuojelijoita. Yhdessä puhuttiin niitä näitä kaupunkilaisten luontosuhteesta, käyttämättömistä joutomaista ja hyötykasvien viljelystä kaupungissa.

Rupattelemaan oli kutsuttu myös pari Korkeasaaren edustajaa. Nämä kertoivat, että eläintarhalla on Mustikkamaalla kokousrakennus, jonka pihapiirille kukaan ei ole tehnyt mitään vuosikymmeniin. Siitä tuli puiston paikka.

Nyt Syötävä puisto on kaupunkilaisten käytössä, vaikka suuri osa kasveista onkin vielä taimella. Se löytyy Korkeasaaren sillan kupeesta, ja sinne tosiaan saa mennä milloin vain. Ilmaiseksi. Ihan totta.

Kristiina Ljokkoi kiteyttää sen näin: ”Kyse on urbaaneista jokamiehenoikeuksista. Kaupungissa voi tehdä muutakin kuin istua parturoiduilla nurmikentillä ja hölkätä päällystettyjä juoksupolkuja pitkin.”

Haluatko järjestää Syötävässä puistossa tapahtuman, istuttaa kasveja tai vaikka osallistua kasvimaan perustamiskurssille? Ota yhteyttä: syotavapuisto@gmail.com.Facebookissa Syötävä puisto.

Kirjoittaja Tarja Hirvasnoro on toimittaja ja erä- ja luonto-opasopiskelija. Kuva: Marko Leppänen