Välillä on ikkunalasi, mutta se ei tunnu erottavalta tekijältä. Katseemme kohtaavat. Onko ketun ilmeessä kiitollisuutta vai onko sellaisen ajattelu vain eläintä inhimillistävää kuvittelua? Olemme tarjonneet puurontähteitä Valppaaksi ristitylle repolaiselle ja hyvin maistui. Valppaan lisäksi kupilla käy ainakin viisi närheä ja lintulaudalla on oma tiais- ja oravatrafiikkinsa, minkä lisäksi hiiri vilistää etsimään maahan pudonneita siemeniä. Se että näillä tienoilla ei metsänväki nuku talviyötä tyhjin vatsoin, tuntuu hyvältä ja palkitsevalta.

Eläinkontaktin merkitys ihmisen hyvinvointia lisäävänä tekijänä lienee tiedetty viimeistään siitä lähin, kun sudesta kesytettiin koira lajimme kumppaniksi. Yalen yliopiston kehityspsykologisessa tutkimuksessa havaittiin, että jo vauvaa ohjaa niin sanottu synnynnäinen moraalivaisto; se tuntee luonnostaan myötätuntoa ja halua jakaa. Tasapainoisella pohjalla oleva altruismi puolestaan edistää terveyttä ja pitkää ikää, joten myönteinen kierre on valmis. Ihmissuhteet ovat kuitenkin usein koukeroisia – varsinkin jos yksilö on kokenut kovia – eikä ystävällistä kontaktia ihmisen suuntaan ole niin helppo luoda. Toisin on eläinten kanssa. Eläin on vilpittömästi sitä mitä on eikä sen kanssa kommunikointiin tarvita edes sanoja. Asiaa ei ehkä usein ajatella näin, mutta juuri eläinseuran terapeuttisuus selittää pitkälti lemmikkien suosion.

Eläimen silittämisen on havaittu välittömästi laskevan ihmisen verenpainetta (sama juttu varmaan silityksen kohteellakin). Niin sanottu eläinavusteinen terapia on tunnustettu osa vanhainkotien, sairaaloiden, mielenterveyslaitosten ja lastenkotien hoitomenetelmiä. Tyypillinen ratkaisu on terapiakoiran vierailu osastolla. Nykyisessä muodossa terapiakoiratoimintaa on ollut Suomessa 1990-luvun alusta ja tulokset ovat olleet erittäin myönteiset.

Kun ihminen pitää huolta eläimestä, osoittaa hän sille arvostusta, mikä puolestaan johdattaa kokemukseen, että ihminen on itse myös arvostamisen ja vaalimisen arvoinen. Huolenpidosta saatava psykologinen hyöty saavutetaan siis myös silloin kun kohteena on villieläin, jolta ei ole konventionaalisessa mielessä luvassa vastapalkkiota – nuolaisuja tai vahtiturvaa.

Sosiaalialalla työskentelevä ystävämme Tampereelta kertoi yli 90-vuotiaasta mummosta, jolla on lintujen ruokinta käynnissä monessa paikassa ja hän lähtee aina kierrokselle hoitamaan ”piirinsä”. Arveluun siitä, että mahtaako mummo saada harjoituksestaan terveysetuja, vastasi ystävämme heti yksikantaan: ”Varmasti.”

Teksti ja kuva: Marko Leppänen