Suomalainen ei pääse metsästään.

Kaupungistumisen jälkeenkin kansalaisen keskimääräinen matka kotoa metsään on 600 metriä. Puolella väestöstä matka on enintään kaksi sataa metriä; toisille puut tulevat jopa liian lähelle taloa.

Metsä, ”vihreä kulta”, on ollut perinteisesti Suomen talouden tukijalka. Tärkeä se on edelleenkin. Samalla puuntuotantoon keskittyvän hyödyntämisen rinnalle on yhä tietoisemmin ja tehokkaammin nousemassa metsien aineettoman sadon korjuu. Kun ennen huudettiin ”puu kaatuu!”, tulevaisuudessa yhä useammin kuiskataan ”puu maatuu” ja annetaan kehon ja mielen elpyä luonnon suuren järjestyksen äärellä.

Metsien virkistyskäytöllä on toki jo paikallisesti merkittävää matkailullista arvoa. Samoin jo ennen kuin kansanterveydestä ja siihen liittyvistä säästöpaineista tiedettiin puhua mitään, huomasi metsämaan asukas murheiden ja vetelän olon korjaantuvan sammalsaleissa. Silti suhteemme metsään ja sen käyttöön on aika päivittää uuteen versioon.

Tähän saumaan iskee loppuvuodesta ilmestynyt kirja Hyvinvointia metsästä (SKS, 2014). Näkökulmissa piisaa, sillä kirjoittajina on peräti 45 asiantuntijaa eri tieteenaloilta. Tämä on omiaan ja oikeutettua, kun kyse on niin kokonaisvaltaisesta asiasta kuin metsästä.

Kirjan toimittamiseen ja kirjoittamiseen keskeisesti osallistunut Luonnonvarakeskuksen professori Liisa Tyrväinen kertoo seuraavassa uutuusteoksesta.

Miksi teitte kirjan? Millainen tilaus aihepiirille tuntuu olevan ajassa?

”Metsä on Suomessa totuttu näkemään vahvasti puuntuotantoalueina ja metsäteollisuuden tukijalkana. Viime vuosien tutkimus näyttää kuitenkin, että metsä on yhä vahvemmin sekä henkisen että taloudellisen hyvinvoinnin lähde erilaisille käyttäjille. Yhteenvetotietoa metsien virkistyskäytön ja matkailun merkityksestä tarvitaan, koska tarpeet erilaiselle metsien käytölle ovat kasvaneet kaupungistumisen ja perinteisten maaseutuelinkeinojen vähenemisen myötä. Metsien aineettomiin hyötyihin ja luonnontuotteisiin liittyy huomattava määrä hyödyntämätöntä potentiaalia. Aihepiiristä ei ollut aiemmin tietoa kokoavaa ajankohtaista tietokirjaa.”

Millaisilla innovatiivisilla keinoilla voitaisiin yhteen sovittaa metsiin kohdistuvat puuntuotanto- ja hyvinvointitavoitteet?

”Yhteensovittamisen peruslähtökohta on, että metsien aineettomat hyödyt, kuten virkistys- ja maisema-arvot ja luonnontuotteet, nostetaan tärkeäksi luonnonvaraksi puuaineisten tuotteiden rinnalle. Kirjamme viimeisessä luvussa syvennytään metsien käyttömuotojen yhteensovittamiseen ja esitellään työkaluja, joiden avulla virkistyskäyttö ja maisema voidaan kytkeä osaksi maankäytön ja metsien käytön suunnittelua. Tässä eri sidosryhmien näkemysten ja toiveiden integroiminen on keskeistä osallistavien suunnitteluprosessien kautta.  Uusia suunnittelun tiedonkeruu- ja lähestymistapoja ovat esimerkiksi kokemuksellisen tiedon kerääminen alueiden käyttäjiltä paikkatieto-ohjemistojen avulla, virtuaaliset maisemasimulaattorit, joilla voidaan havainnollistaa maankäytön muutoksia sidosryhmille sekä maisemanherkkyysanalyysit, joilla tunnistetaan virkistyskäytön ja matkailun kannalta keskeiset alueet.”

Visiosi Suomen metsien monikäytöstä vuonna 2050? Voisimmeko olla jossain suhteessa edelläkävijä maailmalla?

”Suomella on hyvät mahdollisuudet olla edelläkävijä maailmassa metsien monikäytön mallimaana.  Vuoden 2050 visiossa sekä metsien aineelliset ja aineettomat hyödyt on tunnistettu ja ne ovat arvostettuja, niitä hoidetaan suunnitelmallisesti ja ne pystytty tuotteistamaan tuotteiksi ja palveluiksi erilaisille asiakkaille. Suomalaisten luontosuhde on kansainvälisesti vielä ainutlaatuisen tiivis. Se antaa meille myös ymmärrystä ja perspektiiviä siihen, että vihreää kultaamme on hoidettava kestävästi ja ylläpitäen sen monia hyötymahdollisuuksia muuttuvissa olosuhteissa. Suomalainen metsäosaaminen ja -tutkimus ovat maailmalla olleet pitkään arvostettua ja huippuluokkaa.”

Mitkä ja miksi ovat oman elämäsi tärkeimmät luontopaikat?

”Omat lapsuus- ja nuoruusmaisemani ovat Pohjois-Savosta, jonka luontoympäristöt hienoinen metsineen ja monine järvineen ovat edelleen minulle varsin erityisiä. Pääkaupungissa arvostan ja käytän aktiivisesti oman asuinympäristöni läheisiä laajempia metsäalueita, erityisesti Keskuspuistoa sekä läheisiä kansallispuistoja.   Rannikkoalueen saaristo on tuttu kesäisiltä purjehdusmatkoiltani. Siellä on monia hienoja kohteita, joihin haluaa palata vuosi toisena jälkeen.”

Mikä motivoi sinua työhösi metsien virkistyskäytön tutkijana?

”Ehkä eniten tavallisten kansalaisten palaute siitä mitä metsät heille virkistyskäyttöympäristönä merkitsee. Tärkeää on huomata, että monelle metsät ja muu luonto on tärkeä hyvinvoinnin lähde ja tuki omassa arjessa. Merkittävällä osalla väestöstä on terveysongelmia, joiden taustalla on usein henkinen uupuminen, ylipaino sekä liian vähäinen liikunta. Elämänlaatuun liittyvät henkiset arvot ovat myös kasvussa. Tämä motivoi tutkimusryhmämme työtä. Metsien terveys- ja hyvinvointihyödyt vastaavat osaltaan ikääntyvän väestön, työurien pidentämisen ja terveydenhuoltosektorin säästötavoitteiden asettamiin haasteisiin. Maaseudulla luontoon perustuvien palvelujen ja uusien liiketoimintamallien kehittäminen voi monipuolistaa maaseudun elinkeinoja, yritystoimintaa ja työllistämismahdollisuuksia.”

Kiitos!

 

Teksti: Marko Leppänen / Liisa Tyrväinen Kuva: Marko Leppänen