Kaamos – tuo sananakin runollisen raskas osa vuodenkiertoa – on jälleen alkanut.

Kiusalliseksi koettua kaamosrasitusta esiintyy 40 prosentilla suomalaisista aikuisista. Pimeys hyydyttää serotoniinin virran: sille käy kuin oliiviöljylle jääkaapissa. Yöuni pyrkii pitenemään, mutta ei virkistä. Mieli kääntyy sisäänpäin – niin hyvässä kuin pahassa. Rapina käy piparipurkilla, sillä hiilihydraatit antavat hetkellistä lohtua.

Mikä hämmästyttävää, kaamosrasituksen oireyhtymä tunnetaan myös Espanjan, Italian ja Floridan kaltaisissa paikoissa. Me pohjoisen kasvatit emme siis ole yksin valon kaipuussamme, mutta luonto on heittänyt meille suurimman haasteen.

Kaamoksesta selviämisen työkalupakki on tunnettu. Lyhyisiin valoisan hetkiin kannattaa mahdollisuuksien mukaan tarttua, pyrähtää pihalle vaikka lounastunnin puitteissa ja vaalia suorastaan aarteena alkutalven ilmasto-oloissa niin harvinaisia auringonpilkahduksia. Jos tämä ei riitä taittamaan alakuloisuuden ja väsymyksen terää, tarjoaa teknologia avuksi tutkitusti tehokkaan kirkasvalohoidon.

Psykiatrian erikoislääkäri Sami Leppämäki tutki talviapeutta Helsingin yliopistossa 2006 tarkistetussa väitöksessään. Työterveyshuoltojen kautta tavoitettujen 244 vapaaehtoisen ja Hamiltonin masennusasteikon avulla suoritettu tutkimus vahvisti, että niin kirkasvalolla kuin liikunnalla on tärkeä osa kaamosoireiden hallinnassa. Nämä kaksi ovat selviytymiskeinoina ylitse muiden. Esimerkiksi pimeyden pakeneminen lomamatkalle etelän maihin kantaa vaikutustaan vain noin viikon Suomeen palaamisen jälkeen.

Taannoisessa Helsingin Sanomien artikkelissa (http://www.hs.fi/terveys/a1305891413620) Leppämäki ohjeisti, että jo vartin päivittäinen liikunta voi auttaa parempaan mielialaan. Pari kolme kertaa viikossa liikunnan kesto tulisi venyttää vähintään 30 minuuttiin. Liikunnan pitäisi olla riittävän kuormittavaa, aiheuttaa hengästystä. Se stimuloi kehoa ja mieltä, ja pimeyden nyrkki ympärillä hellittää.

Ylivertaista on liikunta luonnossa, joka tuo esteettisen antinsa lisäksi muita hyvinvointietuja. ”Kaveria ei jätetä” on hyvä periaate myös hämäränhyssyn ulkoilussa; lajikumppaneiden seura kun piristää sekin martaan mantuja tallustavaa pohjoisen nisäkästä.

Kaamosmetsään jo tänään?

Teksti ja kuva: Marko Leppänen