Näin kehottaa kasvilääketieteen tohtori James A. Duke (muun muassa kirjan Parantavien ruokien opas kirjoittaja). Iskulauseella hän viittaa siihen, että ”laidunnus” eli eri kasvilajien napostelu on perin hyödyllistä myös ihmiselle. Mallia antavat laiduntavat nisäkkäät. Kun tarkkailee vaikkapa tunturin rinteillä jolkottavaa poroa, huomaa kuinka se vähän väliä nuuhkii ja nappaa suuhunsa mitä erilaisimpia kasveja: pensaita, puita, kukkakasveja, heiniä.

Villikasvien monipuolinen maistelu tuo meille yhteisvaikutuksen, joka on osiensa summaa suurempi. Kasvien eri molekyylit tarjoavat Duken mukaan elimistölle kuin seisovan pöydän mistä valita. Laidunnuksessa tapahtuu useiden kehon prosessien aktivoitumista, jotka tukevat toisiaan. Samasta asiasta on puhunut tahollaan farmaseuttisen biologian professori Raimo Hiltunen.

Villikasveista löytyy monipuolisesti kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja. Esimerkiksi voikukassa on suuri määrä a-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia sekä c-vitamiinia moninkertaisesti esimerkiksi lehtisalaattiin verrattuna. Maitohorsmassa puolestaan on paljon valkuaisaineita. Kivennäis- ja hivenaineet imeytyvät hyvin, kun saamme ne osana vihreää lehteä, liuenneena kasvihappoihin. Eri ravintoaineet myös edistävät toistensa imeytymistä. Esimerkiksi nokkosen magnesium-kalsium -suhde on imeytymisen kannalta erityisen suotuisa.

Metsäretkellä suuhun napattu pihlajan silmu saa kehon pulputtamaan virkeyttä ja nesteet liikkeelle. Pihlajan kuten koivunkin silmujen tapauksessa yhteen suupalaan on syytä tyytyä, sillä kasvissa on useita voimakkaasti vaikuttavia aineita. Miedompia villivihanneksia kuten vuohenputkea voi syödä reippaammin.  Vaahterankukan kulta-ajan väistyessä  nyt on alkamassa herkullisen maitohorsman paras sesonki. Maitohorsmaa käytetään villivihanneksena kuten parsaa, todella maistuvaa!

Villivihanneskursseilla joku toteaa aina kun lajisto on tullut tutuksi, että hei, mehän seistään nyt salaatissa. Kuten laiduntavilla eläimillä, myös ihmisellä on sopivin ruoka usein omilla kotikulmilla. Sen poimiminen ja maistelu suo tyytyväisyyttä ikiaikaiselle keräilijälle meissä ja päälle tulevat luonnossa oleskelun lukemattomat muut hyödyt.

Nyt on paras aika avata veräjä ja rynnistää laitumelle!

Perusohjeita laidunnukseen:

– Tunne hyvin kasvit, joita keräät! Jos et ole lajista varma, jätä se maastoon. Tutuilla lajeilla kuten nokkosella ja voikukalla pääsee hyvin alkuun. Ole tarkkana myös mahdollisten kasviallergioiden suhteen.

– Etäisyys maantieltä 50-300 metriä.

– Ei lannoitetuilta alueilta eikä alueilta joiden maaperä on saastunut.

– Kerää vain virheettömiä kasvinosia.

Inspiroivaa villivihanneskirjallisuutta:

Sinikka Piippo: Luonnonyrtit: villivihannekset ja marjat

Raija ja Jouko Kivimetsä: Hulluna hortaan

Teksti: Adela Pajunen, Kuva: Marko Leppänen