Tunnistatko kokemuksen?

Näin kirjoittaa lokakuun olemuksesta itä-preussilainen yliopettaja Bernhard Landsberg kirjassa Retkeilyjä metsissä ja vainioilla (kustantaja K. E. Holm, 1900).

”Verrattoman kaunis on selvä syyspäivä. Ilma on niin kirkasta, että kuvittelee voivansa nähdä peninkulmien matkan päähän, ja niin tavattoman sointuvaa ja ääntä kannattavaa. Selvästi eroittaa kaukanakin kulkevien ihmisten puhelun, koiran haukunnan toisesta ja kolmannesta kylästä, karjakellojen kalkannan tuolta kaukaa metsänrinteen tuonpuoliselta laidunmaalta. Metsä loistaa kirjavana. Juhlallisen hiljaista on siellä kulkea, niin että karisevain lehtien kahina joka hetki kohtaa metsässä kävelijän korvaa. Metsän pohjasta leviää hieno lahon haju, jossa samalla on jotain raikasta. Ja se peittää kuin lieveään harsoon iloisen mielemme, se tunne, että nyt kesän ilot ovat lopussa.”