Otus näyttää eksoottiselta kuin olisi tropiikista. Se pöristelee tuoksuköynnöskuusaman kukilla kolibrin tavoin: imien mettä suoraan lennosta. Sen siivet lyövät niin nopeasti, että erottuvat vain kangastuksenomaisena väreenä. Salamana se vaihtaa paikkaa ja lopulta suihkaisee tiehensä. Oliko se unta vain?

Isokokoinen ja kirjavanvärinen ilmestys aamukasteisessa puutarhassa oli matarakiitäjä (Hyles gallii). Suomessa on tavattu lähes 2600 perhoslajia, joista ainoastaan 11 vakinaista ja kuusi satunnaista lajia lukeutuu kiitäjien jaloon heimoon. Voimakkaalla ruumiinrakenteella varustetut kiitäjät ovat perhosmaailman ylivoimaisia lentotaitureita. Lähes kaikki niistä on yöaktiivisia ja jäävät näin tavallisesti ihmiselle näkemättä. Silloin kun kiitäjän lentoa pääsee todistamaan, on lumous vääjäämätön.

Luonnossa paitsi suuret linjat myös pienet yksityiskohdat tarjoavat loputtomasti kiehtovaa ravintoa huomiokyvylle ja mielelle. Ehkä siinä on yksi syy luonnossa oleilun hyvää tekevään vaikutukseen.

Kuva ja teksti: Marko Leppänen