Koen hyvinvoinnin kohentumista luonnossa lähes päivittäin. Asun Helsingin keskustassa, josta on kuitenkin lyhyt kävelymatka puistikkoon ja meren rantaan, helppoa poiketa oleilemaan, rentoutumaan ja vain hengittelemään.  Kaupungissa on myös ihan koko maankin mittakaavassa poikkeuksellisen hienoja vanhoja mäntyjä. Kuljen usein töihini halki Hesperiankadun hevoskastanjakujan, jonka kukinnan kunniaksi läheisessä taiteilijayhteisössä on pidetty juhliakin. Hauskaa pohtia näitä puita ja sitä kuinka monelle ne ovat tuoneetkaan levollisuutta ja uutta intoa. Tähän aikaan vuotta useimmat teräväpiikkisistä hedelmäpalleroista ovat jo pudonneet ja maa on täynnä ulos vierineitä punaruskeita siemeniä, jotka etsivät vertaistaan laskimoverenkierron elvyttäjinä. Tahmea ja pullea silmu on lupaus tulevasta keväästä.

Ohimenevän stressin lisäksi olen useita kertoja kokenut myös isompia muutoksia terveydentilassani liittyen joko luonnossa olemiseen tai luonnonkasvien käyttöön.  Olen kokenut tervehtymisen niinkin, että käytän vain mielikuvia luonnosta. Toisinaan käytän apuna valokuvia luonnon maisemista. Tulen palaamaan näihin aiheisiin tässä blogissa. Tässä vaiheessa olen inspiroitunut jakamaan yhden tervehtymiskokemuksistani, joka merkittävästi vaikutti siihen, että perustin Luonnontien.

Söin abivuoteni aikana 1994-95 kymmenisen antibioottikuuria erinäisiin sairauksiin ja pahimmillaan olin niin heikossa kunnossa, etten jaksanut kävellä yhden kilometrin koulumatkaa vaan tarvitsin kyydin. Minulla oli kuumetta varmaankin koko vuoden ajan, enkä jaksanut kiivetä portaita ylös. Kun katson ylioppilaskuviani, kummastuttaa kuinka tämä polkkatukkainen tyttö on pukeutunut mustiin. Sain opiskelupaikan toivealalleni biologiaan, mutta koin että en yksinkertaisesti jaksanut enää jatkaa sisällä istumista. Niinpä siirsin opiskelupaikkaani viettääkseni vuoden Kainuun metsissä eräopaskurssilla.

Eräopaskurssin ohjelmaan kuului muun muassa erätaitoja, kasvioppia, linturetkiä, kivien keruuta ja korukivien hiontaa, kokkausta ja ekologian opintoja. Meloimme, lauloimme nuotiolla, nukuimme kuusten alla, hiihdimme kevättalven pöllö-öinä vaikka pakkaslukema olisi viistänyt kuinka alhaisena. Aamut alkoivat juoksulenkeillä poluilla, josta avautuivat laajat vaaramaisemat ja näkymät Oulujärven selille. Talvella teimme kynttiläpolun kylän asukkaille, jonka varrella sai lukea jäälyhtyjen sisälle laitettuja viestejä. Vanha puurakennus oli tunnelmallinen asuinpaikka ja iltaöisin hipsutin villasukissa kirjastoon ahmimaan tarinoita menneistä luonnontutkijoista ja kasvien hyötykäytöstä. Silmäni syttyivät kun löysin luontorunouden, Ulla Lehtosen, Yrjö Kokon ja Toivo Rautavaaran. Lumouduin tuntureista ja vaeltamisesta. Minusta on vieläkin aivan käsittämättömän ihmeellistä se, mitä tunturin rinnettä kapuaminen saa ihmisessä aikaan. Rinnettä noustessa alkaa aavistaa, mitä elämällä on tarjota sille, joka haluaa ja kuinka onnellisuuden kokemus liittyy mittasuhteisiin ja perspektiiviin. En tuolloin vielä arvannut, että pian tieni veisi minut kesiksi vuosien ajan Siperian tundralle biologian tutkijana.

Tuon vuoden aikana tulin terveeksi. Kuten Lapin ämmini eli isoäitini Kainuuseen lähtiessäni tuumasi, ”joko menet huonompaan kuntoon tai sitten tervehdyt”. Vasta jälkeenpäin tajusin että olin tullut liikkuneeksikin valtavasti. Luonnossa se ei tuntunut niin urheilulliselta ja siksi ei myöskään niin raskaalta. Myöhemmin olen yksi kerrallaan perehtynyt tutkimuksiin, jotka liittyvät näihin saamiini vaikutuksiin, kuten vastustuskyvyn kohentumiseen, luontoliikunnan hyötyihin, aistien harjaantumiseen, stressioireiden lievittymiseen, luonnonkasvien terveysvaikutuksiin, kokonaisvaltaisesti koetun hyvinvoinnin lisääntymiseen ja jopa puutalon tuottamiin myönteisiin vaikutuksiin. Samalla kun tutkimus tuo vankkaa maaperää tiedollemme luonnon tervehdyttävistä voimista, se myös vahvistaa maalaisjärkeämme ja monia kokemuksianne. Ulkoilma ja punaiset posket, ruokahalu, hymy ja nuotion hehku – nehän ovat tuttuja hyvinvoinnin lähteitä meille kaikille.

Tahdotko jakaa oman tarinasi tai jonkin sinua puhutelleen luontomuiston. Miten sinä olet tervehtynyt luonnossa?

Teksti: Adela Pajunen, Kuvat Kainuusta: Marko Leppänen